Väkeä alkoi 1700-luvulla kertyä enemmän Pielisen rannoille, ja kunnan perustamisen aikaan Juuan väkiluku oli 6 700. Asukasmäärä kasvoi tasaisesti 1900-luvulle tultaessa, ja talvi- ja jatkosodan aikana saapuneet siirtokarjalaiset sekä sodanjälkeiset suuret ikäluokat nostivat sen huippuunsa eli 12 460 asukkaaseen vuonna 1952. Syntyvyyden vähenemisen ja muuttotappion vuoksi väkiluku kuitenkin lähti laskuun seuraavina vuosikymmeninä. Vuonna 2021 Juuassa oli noin 4 500 asukasta.
Varhaisissa teksteissä Juukaa kutsutaan nimellä Juga tai Juga by, ja Käkisalmen läänin kartassa vuodelta 1650 Juga on joen nimi. Nimi onkin todennäköisesti lähtöisin alueella aikoinaan asuneiden saamelaisten jokea merkitsevästä sanasta (inarinsaamen juuhâ, pohjoissaamen johka), jonka tarkempi merkitys on ”pieni järvi, jonka läpi virtaa joki”.
Juuan Nunnanlahdessa on Suomen suurin vuolukiviesiintymä, joka on tehnyt Juukaa tunnetuksi myös maailmalla. Paikallisesti vuolukiveä on hyödynnetty jo esihistoriallisella ajalla, mutta sen teollinen käyttö ja kansainvälistyminen käynnistyivät 1890-luvulla. Vuolukiven varsinainen nousukausi koettiin 1980-luvulla, ja teollista tuotantoa jatkavat Nunnanlahdessa edelleen Tulikivi Oyj ja NunnaUuni Oy. Nunnanlahden Kivikylässä voi tutustua vuolukiveen ja sen historiaan monesta näkökulmasta.
Juuassa järjestetään kesäisin monia tapahtumia, kuten Ellinpäivät, kivenveistotapahtuma, mökkiläistapahtuma, musiikkijuhla ja Vuokonjärven kesäteatterin näytäntöjä.
Markku Pölösen ohjaama, Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä -romaaniin perustuva elokuva kuvattiin Juuassa kesällä 1994. Alkuperäinen kuvauksissa käytetty kivi on esillä elokuvan muistomerkkinä Juuka-seuran talon luona Juuantiellä. Kirjailija Heikki Turusen lisäksi muita kuuluisia juukalaisia ovat mm. kuvanveistäjä Kauko Kortelainen, savipitsikeramiikastaan tunnettu Sinikka Häyrinen, taidemaalari Susanna Nykyri ja kotiseuturunoilija Viljo Tuomela. Juukalainen lauluntekijä ja kuplettilaulaja Eino Kettunen on tehnyt kotipaikkaansa tunnetuksi Ievan polkka- ja Joensuun Elli -lauluillaan.
2. Pitäjämuseo
Juuan kotiseutumuseo
Pitäjämuseo on Juuan kotiseutumuseo, jonka esineet ja rakennukset kertovat entisajan arkielämästä ja elannon hankkimisesta. Museossa on esillä maatalous- ja käsityöläisesineitä, apteekin historiaa käsittelevä osasto sekä eri ammattikuntien, kuten nahkurin, sepän ja kalastajan työvälineitä. Myös museon rakennukset ovat historiallisesti arvokkaita. Kesäisin järjestettävillä Juuan kotiseutupäivillä eli Ellinpäivillä museolla on pidetty vanhan ajan askareita esitteleviä työnäytöksiä, kuten päreiden ja vastojen tekoa, voin kirnuamista, villan kehräämistä ja tuohitöitä.
Museon perustaminen
Museon ylläpidosta vastaa Juuka-seura, joka aloitti toimintansa vuonna 1966 ja ryhtyi ensi töikseen ajamaan kotiseutumuseon perustamista. Kuten muualla Suomessa, myös Juuassa kaupungistuminen ja perinteisten elinkeinojen katoaminen eteni 1960-luvulla nopeaa tahtia, ja kotiseutumuseon tarkoituksena oli saada katoamassa olevan maatalousyhteiskunnan esineistö ja perintö talteen. Juukaan 1930-luvulla perustettu museotoimikunta oli jo aiemmin kerännyt pitäjän vanhaa maatalousesineistöä. Museon avaamisen yhteydessä kokoelma karttui paikallisten yksityishenkilöiden lahjoitusten avulla.
Museorakennukset
Pitäjämuseon vuodelta 1825 peräisin oleva päärakennus on vanha viljamakasiini eli viljavarasto, ja se on yksi Juuan vanhimmista rakennuksista. Juuassa ryhdyttiin oman makasiinin tekoon, kun Pielisjärven pitäjänmakasiinin viljavarat jaettiin Pielisjärven, Juuan ja Nurmeksen kesken. Paikalliset talolliset pystyttivät makasiinin tälle paikalle omin käsin.
Makasiinirakennus on ajalleen tyypillinen lainajyvästö. Siihen säilöttiin hyvinä satovuosina viljaa, jota käytettiin katovuosien iskiessä ravintona ja siemenviljana. Rakennus on suunniteltu pitämään kallisarvoinen vilja mahdollisimman hyvässä turvassa: siilojen eli viljasäiliöiden seinät ovat kaksinkertaiset, kattorakenteet jykevät sekä ovet ja lukot järeää tekoa. Viljaa sai makasiinista lainaksi yleensä korkoa vastaan, eli se oli eräänlainen pankki. Juuan lainajyvästö oli toiminnassa vuoteen 1954 saakka.
Pitäjämuseon pihapiirissä on lisäksi aitta, riihi ja vanha hirsinen asuinpirtti, jotka on tuotu museon alueelle eri puolilta Juukaa. Riihessä kuivattiin ja puitiin viljaa, ja aitta toimi työvälineiden säilytyspaikkana ja varastona. Eerolan museopirtti siirrettiin paikalle Rontsan kylästä vuonna 2011.
Lähteet: Juvonen, Jaana 2016: Paikallisperinnettä, yhteistä hyvää. Juuka-seura 50 vuotta 1966–2016.
Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
3. Juuan kirkko
Juuan seurakunnan vaiheita
Juuan luterilainen rukoushuonekunta perustettiin vuonna 1741 Pielisjärven emäseurakunnan alaisuuteen. Ensimmäinen kirkkotupa rakennettiin nykyisen kirkon paikalle Juuanjoen rannalle vuonna 1746. Aluksi Juuassa oltiin Pielisjärven ja Nurmeksen pappien varassa. Paikkakunnalla asuvan papin saamiseksi rukoushuonekunta tuli muuttaa kappeliseurakunnaksi, ja päätös Juuan kappeliseurakunnan perustamisesta sekä ensimmäisen pappilan rakentamisesta saatiinkin maaherralta vuonna 1771. Juuan ensimmäinen kappalainen oli vuosina 1772–1791 Sulkavan kirkkoherran poika Gustav Lindblad. Kappeliseurakunta alkoi pitää omia kirkonkirjoja, rippikoulua ja lukukinkereitä.
Vanha kirkkotupa korvattiin vuonna 1782 juukalaisten omin varoin rakentamalla kirkolla, joka oli aikakaudelle tyypillinen punamullalla maalattu puinen ristikirkko. Kirkkopihalla yhä seisova kellotapuli on peräisin vuodelta 1796, ja alun perin kirkolle kuljettiin tapulin läpi. Kellotapuli on kirkonkylän vanhin säilynyt rakennus, mutta sitä on vuosien varrella korotettu ja muokattu.
Juuan kappeliseurakunta oli edelleen osa Pielisjärven emäseurakuntaa. Juukalaiset anoivat oman seurakunnan perustamista jo vuonna 1828 vetoamalla paikkakunnan kasvaneeseen asukaslukuun. Juuan itsenäinen seurakunta näki päivänvalon vuonna 1851, ja sen ensimmäisenä kirkkoherrana aloitti vuonna 1880 rovasti Werner Wilhelm Wilskman (1813–1887).
Nykyinen kirkko
Nykyinen eli kolmas kirkko on valmistunut seurakunnan perustamisvuonna 1851, ja sen on suunnitellut arkkitehti C. A. Gustavsson. Rakennustoimikuntaa johti kappalainen August Wilhelm Krogerus (1804–1869), Juuan ensimmäinen kirkkoherran virallinen apulainen. Uutta kirkkoa alettiin käyttää heti, mutta virallisesti se vihittiin käyttöön vuonna 1859. Alttaritaulu on Kaarlo Kiljanderin vuonna 1885 tekemä jäljennös Adolf von Beckerin maalaamasta, tulipalossa tuhoutuneesta Kaavin kirkon Kristus ristillä -nimisestä taulusta. Kuvataiteilija Eino Härkönen restauroi Juuan alttaritaulun vuonna 1939. Kangasalan urkutehtaan valmistamat 22-äänikertaiset mekaaniset urut ovat vuodelta 1974. Kirkkoon mahtuu istumaan noin 800 henkeä.
Kirkkopiha hautausmaana
Kirkon aluetta on kutsuttu myös Ristiniemeksi, sillä kirkkopihaa käytettiin hautapaikkana vuosina 1747–1867. Sen jälkeen vainajat on haudattu Rostuvin hautausmaalle (ks. opaste 9). Kirkon ympärillä näkyvät haudat ovat seurakunnan hoitamia museohautoja, joissa lepää kirkkoherroja, kappalaisia ja muita merkkihenkilöitä, esimerkiksi ensimmäinen talonpoikaistaustainen kappalainen Stephan Igoni (1777–1836), kirkkoherran apulainen Jonas Gabriel Grahn (1809–1855), kappalainen A. W. Krogerus perheineen sekä siltavouti Carl Joel Ilvonen (k. 1869), joka oli aktiivisesti hakemassa Juukaan omaa seurakuntaa. Uusimmat haudat ovat vuonna 1959 Paalasmaan veneonnettomuudessa menehtyneiden nuorten hautoja (ks. opaste 4). Kirkon vieressä puron toisella puolella on Tuhkasen suvun hautapaikka, joka on edelleen käytössä.
Lähteet: Juuan seurakunta.
Juvonen, Jaana 2016: Paikallisperinnettä, yhteistä hyvää. Juuka-seura 50 vuotta 1966–2016.
Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
4. Sankarihautausmaa ja muistomerkit
Talvi- ja jatkosodan sankarit
Juuan sankarihautausmaalle on haudattu 232 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta tai sodan jälkeen vammoihinsa menehtynyttä sotilasta. Lisäksi paikalla on kentälle jääneiden ja muualle haudattujen 86 sotilaan muistokivi sekä vuonna 1948 pystytetty Sankariristi.
Monet talvisodassa vuosina 1939–1940 kaatuneista saivat surmansa samoilla taistelupaikoilla. Esimerkiksi Kollaalla kaatui 22 ja Impilahdella 57 juukalaista. Lähes 50 miestä jäi ankarissa taisteluissa kentälle tai katosi. Jatkosodassa 1941–1944 sai surmansa 193 juukalaista sotilasta ja yksi lotta. Monet kaatuivat Rukajärven ja Repolan taisteluissa, joihin osallistui lähes tuhat Juuan miestä. Useat taistelivat myös Syvärillä ja Karjalan kannaksella. Ainakin 13 juukalaista naista oli jatkosodassa rintamalottana, ja lotilla oli merkittävä rooli myös kotirintamalla, esimerkiksi Juuan ilmavalvonta-asemalla ja ruoka-avun järjestämisessä.
Sotien seurauksena Juuka menetti yli viisi prosenttia miesväestöstään ja sadat palasivat kotiin vammautuneena. Juukaan asettui noin tuhat siirtolaista Karjalan menetetyiltä alueilta, enimmäkseen Suojärveltä, Suistamolta, Korpiselältä ja Salmista.
Sisällissodan muistomerkit
Kirkon pihalla on kaksi Suomen sisällissodan muistomerkkiä. Ilmari Wirkkalan Sankaripatsas – 1918 Isänmaan ja Karjalan eestä kaatuneet Juuan sankarit on pystytetty vuonna 1920 valkoisten puolella kaatuneiden muistoksi. Kuvanveistäjä Kauko Kortelaisen tekemä muistomerkki Sureva leskiäiti – 1918 vakaumuksensa puolesta surmansa saaneiden työläisten muistoksi julkistettiin vuonna 1976 sodassa menehtyneiden punaisten muistoksi. Juuassa ei käyty sisällissodan taisteluja, mutta Juuan suojeluskuntalaisia lähti sotimaan esimerkiksi Värtsilään. Valkoisten puolella taisteli 394 juukalaista, joista 22 sai surmansa. Punaisten puolella kuoli 11 juukalaista, suurin osa Tammisaaren vankileirillä.
Tulva – Sorveusjärven laskun muistomerkki
Vuonna 1806 Sorveusjärven purkautuminen aiheutti tulvan Juuan kirkonkylässä. Kirkon edustalle pystytettiin muistomerkki vuonna 2006, jolloin tulvasta oli kulunut 200 vuotta. Entisaikaan tehtiin järvenlaskuja, joissa järvenpintaa madallettiin tarkoituksella uusien viljelysmaiden saamiseksi, ja Sorveusjärven rannan asukas oli kaivanut ojan tätä varten. Keväällä 1806 vesi oli kuitenkin korkealla ja tulvi hallitsemattomasti kirkonkylän suuntaan. Kansa oli viettämässä helluntain kirkonmenoja, ja ulos tullessaan he pelkäsivät maailmanlopun koittaneen nähdessään veden alle peittyneen maiseman. Tulvan seurauksena kirkonkylän maisema muuttui, muutamia taloja tuhoutui ja Sorveusjärvi kuivui kokonaan.
Paalasmaan veneonnettomuus
Kirkon vieressä on kuvanveistäjä Heikki Konttisen vuonna 1962 suunnittelema muistomerkki Hädässään he huusivat Herraa, joka on pystytetty Paalasmaan veneonnettomuuden uhrien muistoksi. Paalasmaan saaren edustalla 4. lokakuuta 1959 sattunut onnettomuus on Suomen historian pahin sisävesien liikenneonnettomuus. Pikaveneen ja paikallista nuorisoa kuljettaneen moottoriveneen törmäyksessä menehtyi 15 ihmistä, suurin osa 1930-luvulla syntyneitä nuoria. Uhrit haudattiin kirkon viereen, ja tapaus jätti syvät jäljet Juuan asukkaisiin. Veneen lähtöpaikalla Paalasmaalla on Kauko Kortelaisen tekemä muistomerkki Surukivi vuodelta 1984.
Lähteet: Juuan seurakunta
Juvonen, Jaana 2016: Paikallisperinnettä, yhteistä hyvää. Juuka-seura 50 vuotta 1966–2016.
Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
Lue lisää (Paalasmaan onnettomuus)
5. Puu-Juuka
Kulttuurihistoriallinen aarre
Puu-Juuka eli Juuan kirkonkylän vanha keskusta on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Puu-Juuan talot muodostavat Pohjois-Karjalan ainoan yhtenäisen taajaman, jossa perinteinen rakennuskanta on säilynyt. Kyseessä on myös koko Suomen mittapuulla merkittävä historiallinen kohde. Suurin osa Puu-Juuan taloista on 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alkuvuosikymmenillä rakennettuja asuin- ja liikerakennuksia. Vanhin talo on kuitenkin jo vuonna 1835 rakennettu vanha kansakoulu, jossa on nykyisin päiväkoti. Keskeisellä paikalla tienristeyksessä sijaitsevat, liikemies Viljo ”Viki” Peltolan mukaan nimensä saaneet Vikilän talot ovat muodostuneet Puu-Juuan tunnuskuvaksi. Merkittävän osan historiallista Juukaa muodostaa myös Myllymuseon alue (ks. opaste 8) eli vuonna 1888 rakennettu Leskelän mylly pihapiireineen.
Puu-Juuan suojelu
Vanhan kirkonkylän kukoistuskausi ajoittuu 1900–1950-luvuille. Sen jälkeen liike-elämä ja uudisrakentaminen alkoivat siirtyä muualle, ja 1960-luvun asemakaavassa Puu-Juuan paikalle oli jo suunniteltu kerrostaloja. Puutalot olivat vielä siihen mennessä säilyneet, koska rakentaminen oli keskittynyt uuden Juuantien varteen. Vanhan keskustan suojelun nostivat esille 1970-luvun puolivälissä Juuan kunnan rakennustarkastaja Reijo Meriläinen ja Juuka-seuran puheenjohtaja, kotiseutuaktiivi Pauli Repo. Juuka-seura teki virallisen aloitteen Puu-Juuan suojelusta 1980-luvun alussa, ja kunnanhallitus rauhoitti alueen kaikelta rakentamiselta vuonna 1987. Vanhan keskustan asiaa ajoivat 1990-luvulla aktiivisesti Puu-Juuka-yhdistys ja Pro Puu-Juuka -liike. Sittemmin Puu-Juuassa on ollut monenlaista toimintaa, ja osa rakennuksista on edelleen käytössä liiketiloina tai yksityisasuntoina.
Kauko Kortelaisen veistospuisto
Puu-Juuan vieressä sijaitsee Kauko Kortelaisen veistospuisto, jossa on esillä 12 Kortelaisen Juuan kunnalle lahjoittamaa teosta. Veistospuisto avattiin kesällä 2022 aiemmin Keskuspuistona tunnetulle paikalle. Puistossa järjestetään kivenveistotapahtumia. Vuonna 1933 syntynyt Kauko Kortelainen on valtakunnallisesti tunnettu juukalainen kuvanveistäjä, joka on tehnyt useita muistomerkkejä ja julkisia taideteoksia Juukaan, Pohjois-Karjalaan sekä muualle Suomeen. Juuassa hänen teoksiaan ovat mm. kirjaston edustalla oleva Kirjailijan muistomerkki (2013) ja kunnantalon ovenpielireliefi Kuntakokous (1984).
Lähteet: Juvonen, Jaana 2016: Paikallisperinnettä, yhteistä hyvää. Juuka-seura 50 vuotta 1966–2016.
Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy/Juuan kunta 2020: Kirkonkylän asemakaavan muutos ja laajennusalue. Rakennetun kulttuuriympäristön päivitysinventointi.
Puoskari, Matti 2013: Puu-Juuan raitilta.
6. Puu-Juuka: Kunnantalo ja koulut
Kunnantalo
Vanhatie 14
Juuan kunta on perustettu vuonna 1867. Alkuaikoina kuntaa johti kuntakokous, ja päätökset toimeenpani kunnallislautakunta. Ensimmäinen kunnanvaltuusto aloitti toimintansa vuonna 1917. Kunnanjohtajan virka Juukaan tuli vuonna 1949, ja ensimmäisenä virkaa hoiti Martti Veck vuosina 1950–1953.
Vanha kunnantalo eli pitäjäntupa on peräisin vuodelta 1887. Ennen sen valmistumista pitäjänkokouksia pidettiin kirkonkylän maalaistaloissa. Juuan talolliset toimittivat hirret uutta kunnantaloa varten ja rakensivat sen päivätöinään. Talohanke ja sen kustannukset herättivät kuntalaisissa myös vastustusta. Kerrotaankin, että rakentamisen puolestapuhujat pastori J. H. Ilvonen ja kuntakokouksen esimies Taavi Kiiskinen ottivat asian päätettäväksi kokouksessa ennen kuin rakentamista vastustaneet ehtivät paikalle.
Ensimmäinen kuntakokous pidettiin uudessa talossa tammikuussa 1888. Oma kunnantalo vahvisti kunnan itsenäisyyttä ja arvovaltaa, ja myös liike-elämä alkoi keskittyä rakennuksen lähistölle. Monet Puu-Juuan talot onkin rakennettu kunnantalon vanavedessä vuosisadan vaihteessa. Kunnantalossa oli kokous- ja käräjäsali, tuomarin ja lautamiesten kamarit, porstua, tupa ja postitoimisto. Sähkövalot asennettiin vuonna 1919 ja puhelin vuonna 1924.
Vuosikymmenten aikana kunnantalossa on järjestetty kuntakokousten ja käräjien lisäksi monenlaisia tapahtumia, kuten luentoja, näytelmiä, iltamia ja kansanjuhlia. Rakennuksessa ovat myös kokoontuneet nuorisoseura, työväenyhdistys, nuorsuomalaiset, voimisteluseura ja maamiesseura. Rakennus oli kunnantalona lähes sadan vuoden ajan vuoteen 1984 saakka, kunnes uusi kunnantalo valmistui Poikolantielle. Sen jälkeen vanhaa taloa on vuokrattu yhdistyksille ja yrityksille. Nykyisin talon nimi on Taitokartano, ja siinä on paikallisten käsityöyrittäjien liiketiloja.
Kansakoulu
Vanhatie 12
Vuonna 1835 rakennettu, kansakouluna toiminut Särkkälän talo on Puu-Juuan vanhin rakennus. Alun perin se rakennettiin Särkkälän maatilan asuintaloksi. Juuan kirkonkylän kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1880, aluksi vuokralla Kuittilan tilalla ja sitten Särkkälän talossa. Vuonna 1886 kunta osti Särkkälän tilan rakennuksineen koulukäyttöön. Koulun viereinen rakennus eli tupaluokka valmistui vuonna 1897 käsityöluokaksi ja voimistelusaliksi.
Kansakouluja perustettiin myös muihin Juuan kyliin erityisesti vuoden 1898 jälkeen, jolloin uusi asetus määräsi koulumatkan pituudeksi enintään viisi kilometriä. Todellisuudessa monen koulumatka oli kuitenkin tätä pidempi, ja kiertokoulu säilytti Juuassa asemansa kansakoulun rinnalla vielä 1920-luvun alkuun saakka. Esimerkiksi vuonna 1901 vain noin seitsemän prosenttia lapsista kävi kansakoulua, kun taas koulumestari Taavi Kiiskisen pitämä kiertokoulu tavoitti 65 prosenttia kunnan lapsista.
Särkkälän viereen nousi vuonna 1931 uusi kansakoulurakennus, jossa on nykyään kansalaisopisto. Myös vanhaa koulutaloa uudistettiin ja laajennettiin 1930-luvulla. Koulutoiminnan jälkeen rakennus oli nuorisotalona ja bändien harjoittelupaikkana, ja nykyisin siinä on päiväkoti.
Lähteet: Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
Puoskari, Matti 2013: Puu-Juuan raitilta.
7. Puu-Juuka: Seurojentalo ja apteekki
Seurojentalo
Apteekintie 5
Juuan Porvarillisten Edistysseurain Taloyhdistys rakennutti Seurojentalon (kartassa nro 21) vuonna 1926. Paikalla aiemmin sijainnut Vapaapalokunnan talo tuhoutui tulipalossa vuonna 1921. Palon kerrotaan saaneen alkunsa erään palokuntalaisen varomattomasta tulenkäsittelystä. Vapaapalokunnan talo oli tarjonnut toimitilat Juuan porvarillisille yhdistyksille ja järjestöille, ja uusi Seurojentalo jatkoi tätä tehtävää.
Taloyhdistys myi Seurojentalon Juuan Suojeluskunnalle vuonna 1933, ja suojeluskunta sekä Juuan Lotta Svärd -yhdistys toimivat rakennuksessa lakkauttamiseensa eli vuoteen 1944 saakka. Sen jälkeen Seurojentalo lahjoitettiin takaisin entiselle omistajalle eli Taloyhdistykselle, jonka nimi tosin vaihtui vuonna 1948 Juuan Valistusseurojen Kannatusyhdistykseksi. Suojeluskunnan ajoista muistuttaa rakennuksen seinässä oleva muistolaatta.
Seurojentalossa on vuosien varrella ollut myös nimismiehen konttori, kotiteollisuusneuvonta-asema, keskikoulu, museo ja elokuvateatteri. Rakennusta on peruskorjattu viime vuosina perinteitä kunnioittaen, ja sitä vuokrataan juhla- ja kokoustiloiksi.
Seurojentalon edustalla on Raimo Gröhnin suunnittelema talvi- ja jatkosotaan osallistuneiden juukalaisten muistomerkki vuodelta 1999. Juuasta lähdettiin sotarintamalle juuri tältä paikalta.
Apteekkitalo
Apteekintie 8
Juuan ensimmäinen apteekki toimi Tuhkalan talossa Kirkkotiellä vuosina 1894–1899. Tällöin apteekkarina oli suomalaisen lääketeollisuuden uranuurtaja Albin Koponen (1858–1917), joka tunnetaan matolääkkeestään eli Koposen kapselista.
Albin Koposen jälkeen Juuan apteekkarina oli ensin Rurik Olsoni, sitten Pekka Stenqvist. Alkuperäisen apteekkitalon tälle paikalle rakennutti apteekkarina 1913–1922 toiminut Johan Hedman. Talo kuitenkin tuhoutui melko uutena vuoden 1921 tulipalossa, joka levisi viereisestä Vapaapalokunnan talosta. Apteekkariksi vuonna 1922 tullut Albin Wickström rakennutti paikalla nykyisin olevan apteekkitalon (22) entisen talon perustuksille ja vanhojen piirustusten mukaan. Wickströmin jälkeen apteekkarina oli vuosina 1942–1973 Kerttu Manner ja hänen jälkeensä Väinö Elovaara, joka siirsi apteekkitoiminnan pois talosta vuonna 1975. Tällöin rakennus jäi yksityiseksi asuintaloksi ja on siinä käytössä edelleen.
Apteekin piharakennuksessa sijaitsi aikoinaan apteekkari Hedmanin limonaditehdas, jonka toimintaa jatkoi myös Wickström, ja hänen kuoltuaan vuonna 1942 tehtaan työntekijät Uuno ja Helvi Muukkonen. Limonadin vesi saatiin Lähteelän kirkasvetisestä lähteestä Sorveusvaaran alarinteeltä. Juuan Apteekin Vesitehtaan limonadeja olivat metsämarjakuohu, päärynälimonadi ja portteri.
Lähteet: Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
Puoskari, Matti 2013: Puu-Juuan raitilta.
8. Myllymuseo
Leskelän myllyn historiaa
Juuanjoessa on ollut myllytoimintaa jo ainakin 1700-luvulta lähtien. Herralankosken kohdalla säilyneen Leskelän myllyn rakennutti vuonna 1888 kirkonkylän tilallinen Adam Karjalainen. Kosken pudotuskorkeus on lähes 10 metriä, joten se tarjosi oivallisen paikan vesivoiman hyödyntämiseen. Adam Karjalaiselta mylly siirtyi hänen pojalleen ja vuonna 1904 Heikki Nykyrin omistukseen. Leskelän myllyn mylläreinä oli useiden sukupolvien ajan Louhelaisen suvun jäseniä. Mylläri Santeri Louhelainen (1878–1923) oli yksi Juuan työväenyhdistyksen perustajajäsenistä ja toimi kansanedustajana vuosina 1917–1918.
Eri puolilla Juuan pitäjää oli 1800-luvun lopussa parikymmentä myllyä, joita omistivat kauppiaat, varakkaat talolliset ja kyläkunnat. Useimmissa myllyissä viljan jauhaminen loppui viimeistään 1950-luvulla, kun kirkonkylän uudenaikainen mylly teki muiden toiminnan kannattamattomaksi. Osaa myllyistä käytettiin sen jälkeen vielä sähköntuotantoon, mutta sekin loppui viimeistään 1970-luvulla, kun sähköyhtiöiden palvelut ulottuivat pitäjän laitamille saakka. Leskelän mylly oli toiminnassa 1950-luvulle saakka, jonka jälkeen se oli vuosikymmeniä vailla käyttöä.
Myllyn vieressä oleva 193 metriä pitkä uittoränni muistuttaa Juuan entisaikojen metsäteollisuudesta, savotoista ja tukinuitoista. Rännin avulla tukit saatiin kuljetettua pauhaavan kosken ohitse. Ensimmäinen uittoränni rakennettiin 1800-luvun lopulla ja toinen 1930-luvulla, ja ränni on uusittu kokonaan 1990-luvulla.
Myllymuseo
Leskelän mylly on olennainen osa Juuan vanhan kirkonkylän maisemaa ja valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Juuka-seura aloitti 1970-luvulla neuvottelut myllyn ostamisesta museokäyttöä varten. Mylly, myllärintupa, sauna ja aitta kunnostettiin, ja Myllymuseo näki päivänvalon vuoden 1977 Ellinpäivillä. Kokonaisuudessaan mylly siirtyi Juuka-seuran omistukseen vuonna 1981. Myllärintuvan esineet ovat pääasiassa peräisin 200-vuotiaasta Salonkylän Sammalan talosta.
Myllyn koneistoa kunnostettiin 2010-luvulla niin, että sillä pystytään nykyäänkin jauhamaan viljaa. Myllyllä on järjestetty jauhatusnäytöksiä, joissa paikallista viljaa on jauhettu jauhoksi.
Lähteet: Juvonen, Jaana 2016: Paikallisperinnettä, yhteistä hyvää. Juuka-seura 50 vuotta
1966–2016. Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
9. Hautausmaa
Juuan evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaa eli Rostuvin hautausmaa on perustettu vuonna 1868. Hautausmaalla on vuonna 1955 valmistunut siunauskappeli, jonka on suunnitellut Juuan Nunnanlahdesta kotoisin ollut arkkitehti Veijo Martikainen (1925–2018). Kappelin lähellä on Maritta Mielosen vuonna 2000 suunnittelema Muualle haudattujen muistomerkki.
Suurin osa Juuan asukkaista on evankelisluterilaisen seurakunnan jäseniä. Juuassa on myös Nurmeksen kappeliseurakuntaan kuuluva pieni ortodoksinen yhteisö, Pyhän Profeetta Eliaan tsasouna (Laurilantie 9) ja ortodoksinen hautausmaa, joka on noin kilometrin päässä Rostuvin hautausmaalta Juankosken suuntaan.
Katovuosi – nälkään nääntyneiden muistomerkki
Hautausmaan 7. osastolla sijaitsee kuvanveistäjä Kauko Kortelaisen tekemä Katovuosi-muistomerkki (1980), joka on pystytetty kunnioittamaan Juuassa vuosina 1689–1868 koettujen nälänhätien uhrien muistoa. Suuriksi kuolonvuosiksi nimettyinä vuosina 1695–1697 ainakin neljännes koko Suomen väestöstä menehtyi. Juuan kunnan perustamisajankohtaan osuneet Suuret nälkävuodet 1866–1868 olivat Suomen viimeinen vakava nälänhätä. Juuassa nälkään ja tauteihin menehtyi sen viimeisenä vuonna noin joka kymmenes eli yli 700 henkeä. Suurten nälkävuosien aikaan vanha kirkon luona sijainnut hautausmaa (ks. opaste 3) tuli täyteen ja uusi Rostuvin hautausmaa perustettiin.
Suomen 5. Kuopion tarkk’ampujapataljoonan reservikomppania (1883–1901) ja Juuan kunnansairaala (1934–1976)
Hautausmaan vieressä sijaitsi 1800-luvun lopussa Suomen 5. Kuopion tarkk’ampujapataljoonan reservikomppania ja kasarmialue rakennuksineen. Myöhemmin samalla paikalla oli kunnansairaala. Pysäköintialueelle vuonna 1994 pystytetyn muistomerkin on suunnitellut Raimo Gröhn.
Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen asevelvollinen sotaväki toimi vuosina 1881–1902 Venäjän armeijan alaisuudessa. Suurimpiin kaupunkeihin perustettiin kahdeksan tarkk’ampujapataljoonaa, joista yksi oli Kuopiossa. Kuopion läänin reservikomppaniat sijoitettiin Juukaan, Iisalmeen, Suonenjoelle ja Joensuuhun. Kasarmi rakennettiin tälle paikalle vuonna 1883, ja sen parikymmenvuotisen toiminnan aikana koulutuksessa kävi noin 2 100 miestä Juuasta ja lähipitäjistä. Vuosisadan vaihteessa suuriruhtinaskunnan sotaväki lakkautettiin, ja kasarmin toiminta loppui vuoteen 1901 mennessä.
Kasarmialue siirtyi vuonna 1927 Juuan kunnan haltuun, ja sinne päätettiin sijoittaa kunnansairaala. Kasarmin päärakennus purettiin 1930-luvun alussa ja käytettiin uuden kansakoulun eli nykyisen kansalaisopiston rakennustarpeiksi. Kunnansairaala toimi tällä paikalla, kunnes Juuan uusi terveyskeskus valmistui vuonna 1976. Kulkutautisairaalana ollut aliupseeritalo purettiin vuonna 1970 ja kunnansairaalana ollut upseeritalo vuonna 1985.
Lähteet: Juuan seurakunta
Juvonen, Jaana 2017: Juuka 1867–2017: kunnan historia.
Yle-uutiset, yle.fi 15.8.2012: 1600-luvun nälänhätä ajoi äärimmäisiin tekoihin. Viitattu 27.7.2022.
Lue lisää (Hautausmaalle haudattuja henkilöitä)
